Pulahdan uimaan – aah, ihanan lämmintä +32ºC. Suihkuhuoneista alkaa kuulua ääniä, vauvojen ääniä. Kohta vanhemmat jo tuovat silmäteriään altaalle. Pääosassa ovat mm. Alvar 4kk, Sofia 5kk, Eeti 3kk, Venla 4 kk ja monta muuta. On ensimmäisen, pienimpien, ryhmän vuoro tulla altaalle klo 09.15. Hetken kuluttua aloitan vauvauintituokion perheiden kanssa laululla: Vauvalla on saari, se oma saari on… Hymy on kaikkien huulilla ja väsymys jäi 8-tien varrelle…

Isäksi tuleminen on varmasti yksi elämän suurimmista mullistuksista. Pieni on riippuvainen minusta ja minulla on vastuu lapseni hyvinvoinnista sekä turvallisuudesta. Äidin ja lapsen symbioosi on kuitenkin niin läheinen, että ainakin minusta tuntui, etten oikein pääse siihen osalliseksi. Otin ohjat omiin käsiini – minä vaihdan tästä edes vaipat, aina kun siihen on mahdollisuus! Näin sain oman ”sinappisen” hetken tyttäreni kanssa ja äiti sai hetken hengähdyksen. Toinen asia mikä alusta asti oli Meidän juttu, oli kylpeminen. Ensimmäisen kerran kylpyammeena toimi synnytysosaston lavuaari ja siitä oli hyvä jatkaa kotioloissa. Kylpeminen vaihtui 3kk:n iässä vauvauintiin luonnollisesti vauvauintiohjaaja taustani vuoksi.

Mistä vauvauinnissa sitten on kyse? Suomessa vauvauinnin määritelmä on: vauvan ja perheen yhteinen leikkihetki puhtaassa ja lämmitetyssä vedessä koulutetun ohjaajan valvomana. Tavoitteena on veteen totuttautuminen sekä iloisen ja sosiaalisen vuorovaikutushetken luominen perheen sisällä sekä muiden perheiden kanssa. Suomessa vauvauinti pyritään aloittamaan ennen puolen vuoden ikää, mutta myöhemminkin ehtii mukaan. Vauvauinnin kattojärjestönä toimii Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto ja se vastaa myös ohjaajien koulutuksesta. Voit tiedustella vauvauinti mahdollisuuksista läheisistä uimahalleista. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä ryhmät täyttyvät nopeasti.

Vauvauinnissa pyritään tukemaan lapsen motorista, kognitiivista ja sosio-emotionaalista kehitystä. Tämä tapahtuu erilaisten leikkien ja harjoitteiden avulla. Vauvauinnissa käytetään hyväksi myös luontaisia refleksejä. Puolivuotiaaksi asti lapsilla esiintyy sukellusrefleksi, jonka avulla ensimmäiset sukellukset tehdään jo 4kk:n iässä. Vauvauintikauden alkupuolella ohjaajan rooli on suuri, mutta kauden edetessä vanhemmat ottavat suurempaa vastuuta vauvan kehityksen ohjaajana. Parhaat lapsen asiantuntijat ovat yleensä lapsen vanhemmat ja tämä pyritään myös huomioimaan vauvauinnissa.

Veteen tottuminen helpottaa myöhempää uimaan oppimista. Leikin varjolla harjoitteleminen on mielekästä sekä lapselle että vanhemmille. Vauvauinnista siirryttäessä perheuintiin pyritään harjoituksiin tuomaan elementtejä jo erilaisista uintitekniikoista. Perheuinnissa myös vanhemmat voivat saada hätäensiapua koko radan täyttävään saksipotkuun.  

Suomalaisessa vauvauinnissa erityispiirteenä on ollut isien runsas osallistuminen. Tämän ilahduttavan piirteen olen huomannut myös käytännön työssä. Haluan rohkaista isiä tulevaisuudessakin ottamaan suuren roolin lapsen kasvatuksessa. Ollessani kotona kaksin tyttäreni kanssa isäkuukauden ja kesäloman ajan, totesimme vaimoni kanssa, kuinka tärkeää molempien vanhempien henkilökohtainen side on lapselle. Isän kosketus ja vuorovaikutus on erilaista kuin äidin, vaatikaa siis isät aikaa lapsenne kanssa. Yhdessäolo on korvaamatonta, oli se sitten lenkkeilyä rattaiden kanssa, yhdessä metsään tutustumista, lukemista, piirtämistä, musiikin kuuntelua tai vaikkapa rattaiden työntelyä golfkentällä bägi selässä. Isä, olet arvokas!

…seuraavan ryhmän pienet osaavat jo istua. Tottuneesti perheet tulevat rinkiin altaan keskelle ja alkuleikin jälkeen sukelletaan, osa jo reunalta istuen. Puolituntinen etenee joutuisasti tasapainoillen, kiinnipitämistä harjoitellen ja pallolla leikkien. Viimeisen ryhmän taaperot kävelevät jo itse altaalle. Vanhemmat antavat luvan mennä altaaseen ja leikki alkakoon. Ihmettelen joka kerta miten nopeasti ihmislapsi kehittyy ensimmäisen vuoden aikana. Kolmen ryhmän jälkeen kerään tavarat pois altaasta ja menen saunaan. Isät ovat siellä poikiensa ja tyttäriensä kanssa. Keskustellaan lasten kehityksestä, uimahallin korjauksista, vaelluksesta, autoista ja rakentamisesta. Ajattelen – mikä voisikaan olla arvokkaampaa kuin perheiden yhdessäolo sunnuntaiaamuna. Sen lisäksi isät saavat vielä vaihtaa muiden isien kanssa kuulumisia. Olo on onnellinen ja lähden hyvillä mielin ajelemaan kohti kotia.