Vastuu alkaa omasta itsestä. Ja perusasioista. Kun mies tulee kotiin uusissa farkuissa, ihailen hyvin istuvan takapuolen lisäksi sitä, että hän on ostanut housunsa ihan itse. Eikä minun ole tarvinnut turhautua vaaterekin edessä makutuomarina.

Vastuu laajenee myös lähimmäisiin: lapsiin, puolisoon, ikääntyviin vanhempiin, työtovereihin ja ystäviin. Jokainen meistä tietää, ettei toisista huolehtiminen ole aina helppoa. Outoja ja vaikeitakin tilanteita syntyy, kun isoäiti ei enää muista, miten kengät laitetaan jalkoihin tai kun burn outia poteva veli ei jaksa laskea ravintolassa, paljonko maksaa kaksi kahvia.

"Minä vastaan" onkin painavuudessaan upea sanapari. Sen lausujalla ei tarvitse olla Robert Redfordin karismaa ja kaurapellonväristä hiuspehkoa. "Minä vastaan" kuulostaa mielettömältä kenen tahansa suussa esimerkiksi työpaikalla pattitilanteessa, kun muut tyytyvät kohauttelemaan olkapäitään.

Jokainen vastaa myös omista valinnoistaan. Jos uusi kumppaniehdokas paljastuu parantumattomaksi valehtelijaksi, joka jättää laskut maksamatta, kissan ruokkimatta ja lapset heitteille, ei häneen tarvitse tuhlata aikaa. Vastuu ja marttyyrius eivät ole synonyymejä.

Juliet Jonesin Sydän ihmetteli aikoinaan, miksi naiset aina rakastuvat renttuihin. 2000-luvun naisena voin lohduttaa kaikkia laulun kunnon mieheen samaistuvia sillä, että boheemikulkureiden aika on ohi. Nykynainen haluaa, että mies siivoaa lastenhuoneen ja paistaa lihapullia. Eivät ainakaan minun ystävättäreni haaveile kumppanista, joka lojuu koko viikonlopun lakanoiden välissä kaukosäädin käden jatkeena.

Eräällä lomamatkalla katsoin kauhuissani perhettä, jossa väsyneen oloinen nainen työsi lastenrattaita ja yritti samalla huolehtia, ettei ylivilkas viisivuotias juoksisi auton alle. Pari metriä naisen edellä kulki aurinkolaseihin verhoutunut perheenpää, joka välillä kääntyi hoputtamaan muita. Vaikka mies oli keskivertoa paremman näköinen, en nähnyt hänessä mitään upeaa.  
Jos samainen mies olisi tarttunut ylivilkasta viisivuotiasta kädestä ja sanonut puolisolleen pari hellää sanaa, olisin sulanut kateudesta.

Sillä vastuu on kaiken lisäksi todella seksikästä!

Virpi Taipale Kirjoittaja on Lapsi2000 ry:n asiantuntijajäsen, joka asuu ja työskentelee nykyisin Venäjällä.