Suomea ja muita pohjoismaita pidetään sukupuolten tasa-arvon mallimaina. Tasa-arvo on vanhemmuuden virallisen ideaalin kivijalka ja tärkeä osa sitä, millaiseksi tämän päivän vanhemmuus halutaan mieltää. Nykypäivän vanhemmuuden virallista ideaalia voisi siis kuvata tasa-arvoiseksi, jaetuksi vanhemmuudeksi.

Perälä-Littunen tarkastelee tutkimuksessaan suomalaisten mielikuvia hyvästä isästä ja äidistä (387 informanttia). Tuloksista selviää, että hyvää isää oli vaikea kuvata yksityiskohtaisesti, äitiä ei. Äitiä
luonnehdittiin tutkimuksessa moninkertaisesti enemmän (hyvän äidin piirteiden kuvauksia oli yhteensä 1168, isän 415). Hyvän äidin piirteet (rakastava, huolehtiva, kärsivällinen) olivat se peili, johon isää verrattiin. Jos eroa vanhempien välillä tehtiin, tehtiin se mieheyden korostamisen kautta: esimerkiksi toteamalla ’Isä on perheen tukipilari’. Tämän perusteella Perälä-Littunen toteaa, että suomalaisilla on varsin ambivalentti suhde tasa-arvoon vanhemmuudessa: puhutaan tasa-arvosta, mutta äitiä pidetään kuitenkin vanhemman mallina ja varsinaisena vanhempana.

Satu Perälä-Littunen. 2007. Tasa-arvoa vai äidin ylivaltaa?
Ambivalenssia hyvän vanhemman mielikuvissa. Journal of Marriage and Family 69, 341-351.

Johanna Mykkänen, KM, tutkija