Jan Draper tarkastelee etnografisessa tutkimuksessaan isäksi tuloa siirtymäteoreettisesta näkökulmasta: erilaisten prosessien ja elämänvaiheiden kautta. Draper on haastatellut 18 brittiläistä isäksi tulevaa miestä kolme kertaa: ennen lapsen syntymää, syntymän jälkeen ja kotiintulon jälkeen. Mukana oli sekä ensi kertaa, että toistamiseen isäksi tulleita miehiä. Puolison raskauden aikana miehet kokivat epävarmuutta, turhautuneisuutta, tiedon puutetta ja vaikeutta samaistua puolison (keholliseen) kokemukseen. Synnytystilanteessa monet miehet kokivat itsensä ja oman paikkansa marginaalisena, jota kuvattiin voimattomuuden, epävarmuuden ja haavoittuvuuden tuntemuksilla.

Draper kokoaa lopuksi yhteen isäksi tulon vaiheet, joista ensimmäinen on ’erottautuminen entisestä’. Tämä vaihe alkaa siitä, kun mies saa tietää puolisonsa raskaudesta, jonka jälkeen pariskunnan ’normaali’ elämänrytmi muuttuu toisenlaiseksi. Toista vaihetta tutkija kuvaa ’muutoksen keskellä elämisenä’, joka näkyy oman (sosiaalisen) paikan etsimisenä. Kolmantena vaiheena on miehen sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseensa ja rooliinsa. Kaiken kaikkiaan miesten tunteet ulkopuolisuudesta ja haavoittuvuudesta kertovat länsimaisen miehen isäksi tulon kulttuurisen mallin muuttumisen tarpeesta.

Draper, Jan. 2003. Men’s passage to fatherhood: an analysis of the
contemporary relevance of transition theory. Nursing Inquiry 10 (1),
66–78.